b0nepa1n
2009-01-04 19:20:44 UTC
Mikä määrää malmin riittävyyden.
Haluan tähän esitellä niitä laskentakriteereitä joiden mukaan maailman
uraanivarantojen riittävyys uudiskyvyttömänä varantona hahmottuu.
Keskittyen niihin mekanismeihin, joista kokonaisuus koostuu. Perustana
on miten mm. GTK ja STUK kertoo uraaninkaivuun energian
kannattavuuskaivurajan olevan 0,1%. ( STUK Säteily ja turvallisuus.)
Tässä suoraan GTK:n virallista (Retkeilijän kiviopas 2004). Julkaisu
eri malmien kannattavan kaivuun rajoista.
(Ppm on miljoonasosa g/ t.)
Kullan rajana pidetään 2-8ppm hyvä on >8ppm
hopean 100ppm >500
Kupari 0,5-2% >2%
Sinkki 2-6% >6%
---------------------------------------------------------
Nikkeli 0,3-1% >1%
Molybdeeni 0,2-0,5% >0,5%
Koboltti 0,1-0,4% >0,4%
Wolframi 0,15-0,5% >0,5%
Vanadiini 0,2-0,6% >0,6%
Tina 0,2-0,5% >0,5%
========================================================
Kultakaivospitoisuus esim. 5ppm.
Minua tässä kiinnostaa kumman tasainen päättyminen miltei
(erikois)malmista riippumatta keskimäärin arvoon 0,4%! Muistaako
kukaan mistä tämä 0,4 % on meille tuttu? Aivan oikein luku mainittiin
mm. TVO:n malmivastaavan Mikkolan kertomana. 2007 maailman
uraanimalmien keskiarvo jää pysyvästi alle sen energianegatiivisen
arvon, jonka mm. USA:n MIT osasi ennakoida jo tapahtuvan vuona 1988.
Ja yhä vaan luku on sama. On huomattava, ettei nämä prosentit
käytännön kokemustasolta ole juuri edes hinnoista riippuvaisia
vuosikymmenestä toiseen! Uraanin kohdalla 0,4% kertoo kyseessä olevan
raja, jonka tasossa aiempi teollinen 90%"täsmäprosessointisaanto"
putoaa vääjäämättä avoaumauksen 15% saantoon. Kun samasta malmista saa
irti vain kuudesosan (0,06%) on selvää, että tämä samainen kynnys on
globaalisti metallien käsittelyssä todennettu fakta! Uraanin kohdalla
tämä kynnys muuttaa prosessin sellaiseksi, että 1kWh syytäminen malmin
murskaamiseen tuottaa siitä energiana takaisin vain 0,6kWh ja peli on
jo sillä selvä hinnasta piittaamatta!
Mistä sitten johtuu, että juuri tuo kriittinen raja pakottaa
avoaumauksiin, jos se on noin selkeästi huonompi? Otetaan esimerkiksi
vaikka uraani. Kun meillä on kyseessä nyt Suomen todetut n. 0,1%
uraanimalmiot synnyttäen ainokaisen 1000MW ydinvoimalan maailmalla
käytetyn perusvuoden aikana huikaisevan 14,2miljardin kilon
kraakkujätekiven kasan! Ylittäen fyysisellä koollaan, massallaan niin
valtaisan ainekoosteen, ettei määrää voi kuvitella kuljetettavan
kilometrien päässä olevaan prosessilaitokseen, saati fyysisesti
altaisiin, myöhemmin poistettavaksi. Energiaa menee hukkaan jo näihin
niin paljon, ettei kiveä yksinkertaisesti kannata kuljettaa
kaivoksesta pois! Miksi sitten kulta ja hopea kyetään hyödyntämään
miltei atomi kerrallaan? Kyse on niiden suunnattoman lähtöhinnan
lisäksi erityiskyvyssä olla "jaloja" nimensä mukaan ja oksidoimattomia
jopa irtoatomina. Tämä antaa niille erityisvapauden olla kannattavasti
esim. sähköenergialla eroteltavia ioneja platinametallien lailla.
Epäjalommissa syntyy haittaavaa reagointia jne. ja tämä ei onnistu
esim. uraanimetalleissa.
Entä vaikka biojalostuksien mahdollisuudet jatkossa? Uraanin
erityisongelma on sen myrkyllisyys elämälle raskasmatalina, yhdisteinä
ja säteilijänä. Maailmassa ei 4,5-miljardin vuoden aikana ole mikään
tunnettu organismi koskaan kyennyt sietämään ja kasaamaan uraania.
Aine ei ole esim. raudan ja vastaavien tavoin biofaktiivinen. Kun
puhutaan graniitista ei prosessi onnistu edes teoriassa, koska jo
murskaus pulveriksi vie ylipääsemättömästi energiaa enemmän tuottoaan.
-------------
Ok, thanks for sharing.Haluan tähän esitellä niitä laskentakriteereitä joiden mukaan maailman
uraanivarantojen riittävyys uudiskyvyttömänä varantona hahmottuu.
Keskittyen niihin mekanismeihin, joista kokonaisuus koostuu. Perustana
on miten mm. GTK ja STUK kertoo uraaninkaivuun energian
kannattavuuskaivurajan olevan 0,1%. ( STUK Säteily ja turvallisuus.)
Tässä suoraan GTK:n virallista (Retkeilijän kiviopas 2004). Julkaisu
eri malmien kannattavan kaivuun rajoista.
(Ppm on miljoonasosa g/ t.)
Kullan rajana pidetään 2-8ppm hyvä on >8ppm
hopean 100ppm >500
Kupari 0,5-2% >2%
Sinkki 2-6% >6%
---------------------------------------------------------
Nikkeli 0,3-1% >1%
Molybdeeni 0,2-0,5% >0,5%
Koboltti 0,1-0,4% >0,4%
Wolframi 0,15-0,5% >0,5%
Vanadiini 0,2-0,6% >0,6%
Tina 0,2-0,5% >0,5%
========================================================
Kultakaivospitoisuus esim. 5ppm.
Minua tässä kiinnostaa kumman tasainen päättyminen miltei
(erikois)malmista riippumatta keskimäärin arvoon 0,4%! Muistaako
kukaan mistä tämä 0,4 % on meille tuttu? Aivan oikein luku mainittiin
mm. TVO:n malmivastaavan Mikkolan kertomana. 2007 maailman
uraanimalmien keskiarvo jää pysyvästi alle sen energianegatiivisen
arvon, jonka mm. USA:n MIT osasi ennakoida jo tapahtuvan vuona 1988.
Ja yhä vaan luku on sama. On huomattava, ettei nämä prosentit
käytännön kokemustasolta ole juuri edes hinnoista riippuvaisia
vuosikymmenestä toiseen! Uraanin kohdalla 0,4% kertoo kyseessä olevan
raja, jonka tasossa aiempi teollinen 90%"täsmäprosessointisaanto"
putoaa vääjäämättä avoaumauksen 15% saantoon. Kun samasta malmista saa
irti vain kuudesosan (0,06%) on selvää, että tämä samainen kynnys on
globaalisti metallien käsittelyssä todennettu fakta! Uraanin kohdalla
tämä kynnys muuttaa prosessin sellaiseksi, että 1kWh syytäminen malmin
murskaamiseen tuottaa siitä energiana takaisin vain 0,6kWh ja peli on
jo sillä selvä hinnasta piittaamatta!
Mistä sitten johtuu, että juuri tuo kriittinen raja pakottaa
avoaumauksiin, jos se on noin selkeästi huonompi? Otetaan esimerkiksi
vaikka uraani. Kun meillä on kyseessä nyt Suomen todetut n. 0,1%
uraanimalmiot synnyttäen ainokaisen 1000MW ydinvoimalan maailmalla
käytetyn perusvuoden aikana huikaisevan 14,2miljardin kilon
kraakkujätekiven kasan! Ylittäen fyysisellä koollaan, massallaan niin
valtaisan ainekoosteen, ettei määrää voi kuvitella kuljetettavan
kilometrien päässä olevaan prosessilaitokseen, saati fyysisesti
altaisiin, myöhemmin poistettavaksi. Energiaa menee hukkaan jo näihin
niin paljon, ettei kiveä yksinkertaisesti kannata kuljettaa
kaivoksesta pois! Miksi sitten kulta ja hopea kyetään hyödyntämään
miltei atomi kerrallaan? Kyse on niiden suunnattoman lähtöhinnan
lisäksi erityiskyvyssä olla "jaloja" nimensä mukaan ja oksidoimattomia
jopa irtoatomina. Tämä antaa niille erityisvapauden olla kannattavasti
esim. sähköenergialla eroteltavia ioneja platinametallien lailla.
Epäjalommissa syntyy haittaavaa reagointia jne. ja tämä ei onnistu
esim. uraanimetalleissa.
Entä vaikka biojalostuksien mahdollisuudet jatkossa? Uraanin
erityisongelma on sen myrkyllisyys elämälle raskasmatalina, yhdisteinä
ja säteilijänä. Maailmassa ei 4,5-miljardin vuoden aikana ole mikään
tunnettu organismi koskaan kyennyt sietämään ja kasaamaan uraania.
Aine ei ole esim. raudan ja vastaavien tavoin biofaktiivinen. Kun
puhutaan graniitista ei prosessi onnistu edes teoriassa, koska jo
murskaus pulveriksi vie ylipääsemättömästi energiaa enemmän tuottoaan.
-------------